Täällä edelleen, intensiivi-avohoito päätty torstaina. Se mun ihana omahoitaja sieltä huolestu musta yksilötapaamisessa sen verran että yritti pyytää jotain lääkäriä arvioimaan että meenkö mä osastolle pääsiäiseks vai luottaako ne muhun niin että pääsen kotiin. Ei saatu lääkäriä kiinni, ja hoitaja soitti äitille että tulee hakemaan ja vie terveyskeskukseen. Sitten kun äiti tuli me juteltiin mun tilanteesta ja ne päätti jonku osaston-yli-hoitaja-tyypin kanssa että pääsen kotiin ilman sitä terveyskeskusrumbaa, huh :)
Oli kuitenkin ihan hirveetä kuunnella kun se mun omahoitaja sano että jos meen kotiin, se huolehtii koko loman että mitähän mulle oikein tapahtu. Älä kiltti huolehdi, en ikinä tekis sulle silleen♥
Pääasiassa tosta jaksosta oli mulle ihan kamalasti apua. Mä sain purettua ja käsiteltyä semmmosia asioita jotka on estänyt mua paranemasta, ja kans sain ohjeita ja neuvoja miten tästä kannattaa jatkaa eteenpäin. Paljon ihania muistoja jäi: hoitajat ja muut nuoret ootte ihania♥ Kiitos kun saitte aikaan niin paljon hyvää, ja kiitos kun olette olemassa! Ja mun omahoitaja: kiitos ihan mielettömästi kun tuit mua ja sait mut uskomaan että jaksan parantua (ja kiivetä täältä kuopasta)♥
Ikävä jää, mut muistot tuo takasin sitä ihanaa fiilistä.. Siihen asti kun nähdään taas: Tamago, 5FDP ja Inner Ninja♥
