Näytetään tekstit, joissa on tunniste tärkeä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tärkeä. Näytä kaikki tekstit

perjantai 27. syyskuuta 2013

037 - and the lights, they, get stronger the longer that you have to wait



Koeviikko.
 
Ei ihan mun suosikki-viikko..
Matikan koe ja ussa ollut nyt tällä viikolla, sekä kuviksen esitelmä. Matikassa olen onnekas jos edes pääsen läpi, sen verran huono oon.. Ussa meni ainakin mun mielestä paremmin, tosin kolmen tunnin esseeraapustuksen jälkeen oli vähän kuollut olo, enkä oikein jaksanut enää panostaa.
 
On tällä taas syykin tällä postauksella, vaikka aika pikainen onkin (Nanna, kohta tuun hakeen♥). Nimittäin mä en meinannut bilsan kertaustunnilla pystyä olemaan paikoillaan kun eräs ihminen oliki lähettäny mulle facessa viestiä! Hetken siinä puhuttiin, ja se sanoi, että olis kiva tutustua. Maanantaina sitten heti kokeen jälkeen puhumaan!-->
 
Niin ja tota.. tallille nyt♥
 
 

torstai 5. syyskuuta 2013

035 - Being away from you I found the vain put it here

 
Elossa olen edelleen, vaikka todella pitkän tauon pidinkin.
Lukio vaan vie kaikki voimat.
Ja ajan.
 
Ja sen mitä lukio ei vie, jos mitään ylipäänsä  jää jäjelle, vievät vanhemmat.
 
Mä odotan sitä kun olen 18.
Mä haluan jo muuttaa pois kotoa.
Pois täältä paskasta ja natsi-talosta.
Mä haluan päättää asioista itse.
 
p.s. mun hieno kuvistyö alla ("nykyinen kuvasuhteeni")
 

sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

020 - There ain't a thing I've faced thats been too much for me

 
Täällä edelleen, intensiivi-avohoito päätty torstaina. Se mun ihana omahoitaja sieltä huolestu musta yksilötapaamisessa sen verran että yritti pyytää jotain lääkäriä arvioimaan että meenkö mä osastolle pääsiäiseks vai luottaako ne muhun niin että pääsen kotiin. Ei saatu lääkäriä kiinni, ja hoitaja soitti äitille että tulee hakemaan ja vie terveyskeskukseen. Sitten kun äiti tuli me juteltiin mun tilanteesta ja ne päätti jonku osaston-yli-hoitaja-tyypin kanssa että pääsen kotiin ilman sitä terveyskeskusrumbaa, huh :)
 
 Oli kuitenkin ihan hirveetä kuunnella kun se mun omahoitaja sano että jos meen kotiin, se huolehtii koko loman että mitähän mulle oikein tapahtu. Älä kiltti huolehdi, en ikinä tekis sulle silleen♥
 
Pääasiassa tosta jaksosta oli mulle ihan kamalasti apua. Mä sain purettua ja käsiteltyä semmmosia asioita jotka on estänyt mua paranemasta, ja kans sain ohjeita ja neuvoja miten tästä kannattaa jatkaa eteenpäin. Paljon ihania muistoja jäi: hoitajat ja muut nuoret ootte ihania♥ Kiitos kun saitte aikaan niin paljon hyvää, ja kiitos kun olette olemassa! Ja mun omahoitaja: kiitos ihan mielettömästi kun tuit mua ja sait mut uskomaan että jaksan parantua (ja kiivetä täältä kuopasta)♥
 
Ikävä jää, mut muistot tuo takasin sitä ihanaa fiilistä.. Siihen asti kun nähdään taas: Tamago, 5FDP ja Inner Ninja♥
 

 

torstai 28. helmikuuta 2013

014 - Please teach me gently how to breathe

Jotenkin en koe oikeaks, että kirjotan tänne blogiin vaan kaikkea positiivista mitä tapahtuu, koska mun elämään kuitenkin kuuluu niin paljon negatiivisia asioita. Päätin alkaa kirjoittaa vähän enemmän avoimesti, en sitten tiedä mitä tästä tulee..

Tällä hetkellä on menossa vähän huonompi vaihe mun elämässä, sairastan vakavaa masennusta ja se vaikuttaa aika paljon mun elämään. Koulun käynti on välillä vähän vaikeeta, samoin kaikenlaiset vapaa-ajan jutut, esimerkiks kaverien tapaaminen ja tallilla käynti. Joinain päivinä en meinaa saada itteäni ylös sängystä, ja tosi usein tekee mieli vaan jäädä kotiin nukkumaan. Välillä kaikki vaan tuntuu niin vaikeelta ja toivottomalta, etten oikein tiedä mitä pitäs tehdä.

Onneks mulla on kuitenkin ihania kavereita, jotka on auttanu mua varsinki tässä ysin aikana monissa tilanteissa mukaanlukien yliannostuksen ja monet viiltelyt. Te rakkaat siellä ootte mulle korvaamattomia, ja oon teille niin suunnattoman kiitollinen kaikesta ♥

Jotenki en saa tähän oikein mitään kirjotettua, vaikka paljon kaikkea mielessä pyöriiki. Ehkä näitä asioita sais purettua tänne pikkuhiljaa ja yksitellen..



maanantai 18. helmikuuta 2013

012- Hey little fighter, soon it will be brighter

En tiedä ollenkaan miksi susta on tullut mulle niin järjettömän tärkeä. En tunne sua mitenkään, mutta silti ku luin sen postauksen en voinu lopettaa itkemistä koko iltana. Pyörit mun ajatuksissa koko ajan.

Ton seuraavan postauksen lukeminen sai aikaan valtavan helpotuksen tunteen, mutta myös myötätuntoa sua kohtaan, kun joudutki vielä edelleen kärsimään. Tai ehkä myötätunto on väärä sana.. Olkoon kuitenkin noin.

Toivon niin että sä saat tarvitsemaas oikeeta apua, etkä joutuis enää kärsimään yhtään.

Oot mulle aivan järjettömän tärkeä, ja välitän susta niin paljon <3 Susta välittäviä ihmisiä on hirveen paljon, ja toivon todellaki että ymmärrät sen <3